Kuva

Kuva

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Merenlahden maisemia

Kun viimeksi esittelin Vanhankaupunginkosken näkymiä niin tässä on sitten niitä maisemia, jotka tulee vastaan kun sieltä lähtee kävelemään merelle päin, kohti Vanhankaupunginlahtea ja Arabianrantaa. 










sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vanhankaupunginkoski kuohuu

Kävin kuvaamassa Vantaanjoen merenpuoleisessa päässä eli Vanhankaupunginkoskella Helsingissä. Oli vähän hämärä päivä mutta siellä oli paljon ihmisiä kävelemässä sekä myös kalastamassa. Kiikarillakin tähystelijöitä näkyi.










Vanhankaupunginkosken vieressä on luonnonsuojelualue ja siellä kuulemma viihtyy monipuolinen pesimälinnusto. Alueella on valaistuja ulkoilupolkuja ja lintutorneja. Sinne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen lämpimämpänä päivänä. Jostain syystä tämä alue on jäänyt minulta aiemmin ihan huomaamatta.

Täytyy myös mainita, että Kustaa Vaasa perusti Helsingin vuonna 1550 Vanhankaupunginlahteen laskevan Vantaanjoen suulle. Eli ilmeisesti juuri näille nurkille. 


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kuva-arvoitus

Joskus kuvaan tulee vahingossa mukaan joku tylsä yksityiskohta, joka pistää niin pahasti silmään, että sen haluaisi poistaa. Tässä ylemmässä kuvassa on yksi kohta, jonka poistin Gimp-kuvankäsittelyohjelman avulla. Alemmassa kuvassa sitä ei siis enää ole. Huomaatte sen varmaan helposti. On ihanaa nykyajan mukavuutta, että kuviakin voi vielä jälkikäteen muokkailla paremmiksi.






maanantai 20. maaliskuuta 2017

Hämäriä räpsyjä

Suunnitelmat ja toteutus ei aina kohtaa. Minulla oli kuvaidea auringonlaskua vasten piirtyvästä nostokurjen siluetista mutta se ei nyt onnistunut tällä kertaa. Aurinko ehti painua mailleen enkä löytänyt sopivaa kuvauspaikkaakaan. Niinpä tässä on nyt vain muutama hämärä räpsy Pasilan työmaantäytteiseltä ratapihalta.








torstai 16. maaliskuuta 2017

Vähän väreistä

Väreistä voi olla montaa mieltä. Yksi tykkää värien leiskumisesta, toinen liputtaa neutraaliuden puolesta. Myös eri elämänvaiheissa värimaku saattaa muuttua ja jopa heittää ihan kuperkeikkaa. 

Parikymppisenä olin kirkkaiden värien ystävä. Se oli silloin myös varsin helppoa, sillä kaupoissa oli värikkäitä vaatteita runsaasti. Minulla oli mm. kirkkaanpunainen bleiseri ja sähkönsiniset housut. Sittemmin aloin käyttää neutraalimman värisiä vaatteita. Lasten ollessa pieniä, minulla oli enimmäkseen valkoisia ja vaaleanruskeita vaatteita. Mutta aika menee eteenpäin ja mieltymykset muuttuvat. Nyt saattaa taas olla värien aika. 






Joskus saa iloisia yllätyksiä. Mies toi reissultansa tuliaisina kaksi kaunista vaatekappaletta. Huiviin ihastuin saman tien. Siinä oli juuri sellaisia värisävyjä, joista tykkään. Kaunista ja hehkuvaa oranssia, punaista sekä sinistä. Upeaa. Juuri jotakin tuollaista olenkin ollut vailla. 






Mekkokin on aika kiva. Erilainen. Se ei ole niin värikäs kuin mitä olen näitä Desigualin vaatteita kaupassa aiemmin nähnyt. Mutta pääsee kyllä käyttöön kunhan ilmat vähän lämpenevät.

Millaisista väreistä sinä pidät? Oletko pysynyt uskollisena samoille väreille vai onko makusi muuttunut matkan varrella?


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Vantaankosken varrella

Viikonlopun kaunis auringonpaisteinen ja melko lämminkin sää todella houkutteli ulkoilemaan. Päätin lähteä katsomaan miltä näyttää Vantaankoskella. Vantaankoski sijaitsee Vantaanlaaksossa, Kehä III:n ja Hämeenlinnanväylän risteyksen läheisyydessä. Ja nimensä mukaisesti siis Vantaan kaupungissa. 

Koskea kehutaan hyväksi kalastuspaikaksi ja sieltä voi saada kirjolohia, haukia, taimenia ja harjuksia. Siellä oli nytkin useita kalastajia paikalla ja paljon myös muita ulkoilijoita. 









Jäiden seassa uiskenteli pieni mustavalkoiselta näyttävä lintu, joka pysähtyi vähän väliä sukeltamaan.




Tästä kuvasta sen voi jo tunnistaa telkäksi. 




Paikalla oli myös yksi innokkaasti pitkiä matkoja veden alla sukelteleva koskikara. 






Koskikaralla on aivan erinomainen suojaväri. Sitä oli vaikea erottaa kunnolla kuohuvan veden seasta. Kun se sitten hyppäsi lumelle, sain siitä vähän paremman kuvan.






Tulipa myös kuvattua pään yläpuolella lentäviä lentokoneitakin, joita siinä menikin varsin tiuhaan tahtiin. 

Sekä telkkä, että koskikara olivatkin minulle uusia lintututtavuuksia. En muista nähneeni kumpaakaan koskaan aikaisemmin. Koskikaran touhuja oli hauska seurata. Se viipyi veden alla vaivatta pitkiä aikoja ja nousi pintaan hämmästyttävän pitkän matkan päässä. Telkkäkin sukelteli innokkaasti mutta nousi takaisin pintaan melkein saman tien. Paikalla oli myös tavallisia sorsia mutta niin kaukana, etten niistä saanut kuvaa.

Vantaankoski on oikein kiva paikka, jota voin suositella retkikohteeksi ja jonne tulen varmaan menneeksi toistekin.


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Rannikkomaisemia

Helsingin edustan kallioista ja mäntymetsäistä rannikkomaisemaa kirkkaana mutta kylmänä ja tuulisena sunnuntaina. Oli ihana ja kaunis maaliskuun päivä mutta tuuli puhalsi sen verran viileästi, että vaikka pakkasta ei ollutkaan tuntui silti varsin kylmälle. Tein ihan pienen happihyppelyn kameran kanssa kun nyt kerrankin aurinko paistoi eikä satanut.








Jos voitan joskus lotossa, niin ostan jonkun pienen merenrantapaikan missä voin tuijotella aavalle ulapalle päivät pääksytysten. Sitä odotellessa ...  Aurinkoista maaliskuun alkua!