Kuva

Kuva

maanantai 25. syyskuuta 2017

Hanhien kokoontumisajot

Hanhetkin ovat lähdössä. Syysmuutto etenee ilmeisesti ihan normaalin aikataulun mukaisesti. Oli vähän hurja fiilis seistä kameran kanssa tienposkessa kun valtava, monia satoja hanhia käsittävä lintuparvi pyyhälsi yli ja kierteli ja kaarteli taivaalla edes takaisin melkein pään yläpuolella. 














En ole ennen nähnyt tuollaista määrää lintuja yhdellä kertaa. Ensin oli yksi lintuparvi, sitten lensi mukaan toinen ja vielä kolmaskin parvi. Kauempaa katsottuna se oli kuin valtava hyttysparvi olisi lentänyt taivaalla. Aika mahtavasti hanhet pystyivät pitämään paikkansa, eivätkä sotkeentuneet toisiinsa vaikka lisää lintuja liittyikin mukaan. Aikansa kaarreltuaan ne jatkoivat matkaa etelään päin.


maanantai 18. syyskuuta 2017

Suhiseeko kaislikossa?

Kävin Ridasjärven lintujärvellä katsomassa miltä siellä näyttää tähän vuoden aikaan ja olisiko kenties vielä kurkia tai muita lintuja maisemissa. Se oli ihan siinä lähistöllä kun reilu vuosi sitten bongasin ensimmäiset kurkeni ja ajattelin, että siellä voisi onnistaa toisenkin kerran. No, tällä kertaa kaislikossa ei suhissut eikä näkynyt linnun lintua lähietäisyydellä, joten otin järvestä vain pari maisemakuvaa. 






tiistai 12. syyskuuta 2017

Iltakävelyllä

Sadetta ja pilvisiä päiviä on riittänyt vähän liiankin kanssa. Kun sitten taas paistoi aurinko, kävin kameran kanssa iltakävelyllä Munkkiniemen rannassa. 






















Jotkut pensasruusut jaksoivat yhä kukkia ja aurinko vähän vielä lämmitti. Syksyn tuntua oli jo kuitenkin kovasti ilmassa ja täytyy sanoa, että surettaa tämä syksyn nopea saapuminen. Ilman kunnollista kesää ei syksykään tunnu erityisen hauskalle.


perjantai 8. syyskuuta 2017

Myöhäiset

Vielä löytyi tienvarsilta joitakin myöhäisiä kukkijoita. Keltainen näyttää olevan syksyn väri kukissakin. 






Lämpöisiä ja auringonpaisteisia syyspäiviä!


keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Iltapalan aikaan

Joutsenperhe oli iltapalalla Seurasaaren rannassa. Oli hirmuinen tuuli ja korkeat kaislat heiluivat koko ajan edessä, mutta pakko oli silti yrittää kuvata kun aurinko kerrankin paistoi. Ei tullut mitään erityisen hyviä kuvia. Tarkennuksenkin kanssa oli ongelmia.

Poikaset erottaa vielä selvästi ruskeasta värityksestä. Kuinkahan kauan valkoisen höyhenpeitteen saaminen kestää. Ovatkohan ne jo ensi keväänä valkoisempia.










maanantai 4. syyskuuta 2017

Kesän jälkeen

Metsän keskellä sijaitseva kirkasvetinen Sääksjärvi Nurmijärvellä on Suomen suurin lähde, jonka vesi vaihtuu maaperän kautta. Lämpimänä kesäpäivänä se on ihana uimaranta pitkine hiekkarantoineen. 

Enää ei näkynyt uimareita. Ranta oli hyvin hiljainen. Ehkä ensi kesänä sitten taas.


















perjantai 1. syyskuuta 2017

Auringot kukkii

Ei nyt sentään ihan auringot mutta ei paljoa vaille. Niin oli ihania auringonkukkia pelloilla.










tiistai 29. elokuuta 2017

Pilvisten päivien puuhia

Kun taivas näyttää näin pilviseltä, että valo vaivoin kajastaa läpi, täytyy valokuvaamisen sijaan keksiä välillä muita puuhia. Niinpä palasin vanhan lempiharrastukseni lukemisen pariin ja luin Kustaa Aadolfista kertovan kirjan. 




Kustaa II Aadolf oli Ruotsin ja Suomen legendaarisin kuningas, "Pohjolan leijona", jonka johtamat sotajoukot hakkapeliittoineen levittivät kauhua 30-vuotisessa sodassa. Näillä sanoilla alkaa esittely Mirkka Lappalaisen kirjoittamassa kirjassa Pohjolan leijona Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632.




Historialliset romaanit ovat aina kuuluneet lempikirjoihini ja niinpä luin tämänkin kirjan melkein puoleen väliin saman tien, vaikka se ei nyt aivan romaanin määritelmää täytäkään. Pohjolan leijona kertoo mukaansa tempaavasti ja kiinnostavasti 1600-luvun alun Suomesta ja suomalaisesta elämästä. Köyhyys ja väkivalta tuntuivat olevan aivan arkipäivää. Sen ajan ihmisen oli selviydyttävä aivan erilaisessa maailmassa kuin missä nykyisin elämme. 

Oli kiehtovaa lukea ajankuvaa ja peilata sitä tähän hetkeen. Ruotsin ja Venäjän politiikka sai vähän lisävalaistusta sekä myös suomalaisuuden syntyhistoria. Paikoitellen kirjassa oli jonkun verran toistoa ja hiukan raskassoutuisuuttakin mutta kaiken kaikkiaan lukukokemus oli oikein antoisa ja avartava. Historiasta on aina hauska oppia lisää.


perjantai 25. elokuuta 2017

Kirkko keskellä kylää

Hämäriä ja sateisia päiviä on taas riittänyt. Tänäänkin on satanut. Nurmijärven kaunista puukirkkoa kävin kuitenkin kuvaamassa yhtenä pilvisenä päivänä. 

Seurakunnan sivuilla kerrotaan, että nurmijärveläiset olivat uuden kirkon tarpeessa 1700-luvun loppupuolella, sillä vanha kirkko oli todettu hyvin huonokuntoiseksi. Tämä Nurmijärven uusi kirkko vihittiin käyttöön 12.10.1793. Kuningas Kustaa III oli vuonna 1776 säätänyt, että kirkot tuli rakentaa kivestä, jotta ne olisivat kestävämpiä. Nurmijärveläiset saivat kuitenkin luvan rakentaa uuden kirkon puusta paikkakunnan köyhyyteen vedoten. Nykyinen Nurmijärven kirkko on seurakunnan neljäs kirkko.












Kaksi ensimmäistä kuvaa on kirkosta. Sitten on kuva kellotapulista ja kirkon vieressä sijaitsevasta viehättävästä museokahvilasta istuinryhmineen. Niin on kaunista ja viihtyisän näköistä. 

Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti aurinko taas vähän näyttäytyy. 


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Maaseudun lumoa

Elokuisia maaseutumaisemia. Vähän hevosia, vähän peltoja ja sitten taisin saada kuvaan pirteän tämän kesän varpusen. Eiköhän tuo mahda varpunen olla tuossa ruusupensaassa. Niitä lenteli siinä useita ja tämä yksilö pysähtyi hetkeksi paikalleen tuumailemaan.














maanantai 14. elokuuta 2017

Rantatien maisemissa

Olen monesti aikonut käydä katsomassa Tuusulan Rantatien museoita ja nähtävyyksiä. Viime lauantaina menin vain katselemaan maisemia ja ajattelin tehdä varsinaisen museokierroksen joskus toisella kertaa.

Huomioni kiinnitti heti tämä ihan tien vieressä oleva kaunis vanha rakennus. Se oli Lottamuseo, jonka tehtäväksi mainitaan Lotta Svärd-järjestön ja sen jäsenten historian tallentaminen ja tutkiminen. Rakennus on ollut aiemmin yksityinen huvila, jolla on ollut monta omistajaa.














Sain vain vähän hämäriä kuvia museon pihapiiristä ja Tuusulanjärvestä ennen kuin taivas meni ihan pilveen ja myrsky alkoi tehdä tuloaan.

Olin vielä tien päällä kun myrsky alkoi. Se tuli hyvin äkillisesti ja melkoisella voimalla. Muutamien isojen vesipisaroiden jälkeen vettä tulikin äkkiä kuin saavista kaataen ja tuuli puhalsi niin, että puut olivat aivan kaksin kerroin. Sitten salamoi ja jyrisi kuin jossakin jännityselokuvassa konsanaan. En ole tuollaista rajuilmaa ennen nähnyt. 

Sunnuntaina teiden varsilla oli katkenneita, kaatuneita ja jo pois raivattujen puiden jäänteitä monin paikoin. Melkoinen myräkkä oli ollut.