Kuva

Kuva

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sieltä sun täältä

Päivät ovat pyörähdelleet eteenpäin auringon paisteen ja sateen vuorotellessa. Tuntuu siltä, että tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen pitkä kesä kun lämpimät ilmat alkoivat jo toukokuussa. Saas nähdä riittääkö lämpöisiä päiviä elokuullekin. 

Laitoin tähän muutamia kuvia sieltä sun täältä, mitä olen ohikulkumatkalla napannut. 












maanantai 25. heinäkuuta 2016

Vähän lehmistä

Tuntuu, että jotkut asiat muuttuvat ja jäävät historiaan ihan huomaamatta. Usein vasta paljon myöhemmin huomaa muutoksen. Esimerkiksi lapsuuden kesämaisemiini kuuluivat pelloilla laiduntavat lehmät ihan itsestään selvästi. Heti kun käännettiin auton nokka kohti maaseudun kesänviettopaikkaa, pääsi myös näkemään paljon lehmiä matkan varrella ja etenkin sitten määränpäässä.

Nykyään näen hevosia useammin. Erilaisia hevostiloja tuntuu olevan paljon. Lehmät alkavat olla harvinaisempi näky ja siksipä pitikin pysähtyä ottamaan kuvia kun viimeksi niitä näin. Minulla ei taida olla ainuttakaan kuvaa lehmistä, joten oli jo korkea aika paikata tämä puute.






Eivät nämä lehmät ihan saman näköisiä ole kuin ne lapsuuteni lehmät, joihin tein lähempää tuttavuutta. Silloin oli enemmän sarvettomia ja yksivärisiä ruskeita sekä mustia. 


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kotoisat puukorut

Vaatimattomissa puukoruissa on jotakin vastustamatonta. Materiaalina puu on lämminhenkinen ja kotoisa. Puu tuntuu kädessä ja iholla miellyttävälle sekä lämpimälle. Huonekalumateriaalina puu on kestävä ja laadukas. Koruissa ja koriste-esineissäkin kaunis ja luonnonläheinen. Koska pidän muutenkin puisista tuotteista, pysähdyn usein katsomaan myös puukorujakin jos niitä myynnissä näkyy olevan.

Viime keväänä ostin vaaleat Aarikan puuhelmet kaulaan ja ranteeseen. Näin ne jossakin kaupassa ihan ohimennen ja ihastuin heti. Niistä onkin tullut minulle tämän kesän suosikkikorut. Vaaleat puuhelmet on helppo yhdistää monenlaisen asun kanssa. Ne sopivat arkeen ja miksei juhlaankin. Niin paljon koruihin tykästyin, etten malttanut olla esittelemättä täälläkin.




maanantai 18. heinäkuuta 2016

Liljoja ja pokémoneja

Iltakävelyllä on viime aikoina näkynyt paljon enemmän ihmisiä kuin yleensä. Erityisesti nuoriso tuntuu kävelevän mielellään. Merkille pantavaa on, että useimmilla on kännykkä kädessä ja sitä seurataan tiiviisti kävelyn aikana. Myös meidän perheen nuorisossa on havaittavissa uutta innostusta ulkoiluun.

Innostuksen syy on Pokémon Go -mobiilipeli. Se on vasta julkaistu ja suosio näyttää olevan melkoinen. Kovin perusteellisesti en ole tähän uuteen peliin perehtynyt mutta kävely ulkona pokémon-hahmoja metsästäen ei vaikuta kovin haitalliselta. Pitää kuitenkin muistaa olla varovainen liikenteessä eikä keskittyä pelkästään kännykän seuraamiseen.

Minä sen sijaan ajattelin, että vanhassa vara parempi ja kävelin kuvia pyydystellen. Muutaman kivan liljapenkin näin ja tässä kuvia niistä. Liljat ovat muutenkin lempikukkiani ja jos minulla olisi puutarha, niin laittaisin niitä paljon joka puolelle.






torstai 14. heinäkuuta 2016

Sadepäiviä

On ollut sateisia päiviä. Aurinko on pilkistellyt silloin tällöin mutta sitten taas kohta onkin tullut vettä. Olen käyskennellyt kameran kanssa meren rannalla mutta mitään ihmeellisiä kuvia en ole saanut otettua. Sade on yllättänyt monta kertaa. 

Valokuvaamisen kannalta aurinkoiset päivät ovat parhaita mutta muuten pidän kyllä pilvisemmistäkin ilmoista. Meren rannalla on hauska oleskella sateisellakin säällä. Etenkin jos tuulee vähän niin tunnelma on varsin kiinnostava. 






maanantai 11. heinäkuuta 2016

Salomailla

Välillä tekee mieli lähteä kauas pois kaupungin hälinästä. Alkaa tuskastuttaa ihmisten paljous ja ainainen kiire ja meteli. Tulee outo kaipuu keskelle syviä saloja ja kirkkaiden vesien äärelle. Erämaan hiljaiseen kutsuun vastaa joka kesä useita suomalaisia. Kaupungit hiljenevät ja tyhjenevät asukkaista kun ihmiset katoavat kuka mihinkin suuntaan keskelle tiettömiä taipaleita puhtaiden vesien rantamille. 












Suomen luonnossa olisi paljon esiteltävää turisteille. Voisimme mainiosti lisätä matkailun osuutta ilman, että menettäisimme luonnon rauhan. Meillä riittää asumattomia alueita ja metsiä yllin kyllin omaan rauhoittumisen ja eristäytymisen tarpeeseen kuin ulkomaalaisille ihmeteltäväksi. On yhä paljon pitkiä metsäteitä ajettavana ilman ainuttakaan asumusta moneen kilometriin. Mutta elämme silti sujuvaa modernia elämää metsien ympäröiminä villin ja kauniin luonnon keskellä. 

Näin suomalaiset salomaat herkistävät miettimään monenmoista. 


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Maaseudun kirkkoja

Maaseudulla ajellessa tulee välillä vastaan myös kauniita kirkkoja. Joskus huomaa maisemassa pilkistävän kirkon tornin ja silloin tekee mieli mennä lähemmäs katsomaan millainen kirkko siellä oikein on. Historia ja arkkitehtuuri kun kiinnostaa, niin pysähdyn mielelläni katsomaan kirkkoja ja muita merkittäviä rakennuksia. Kuvasin nyt kaksi puukirkkoa Hausjärveltä.




Tässä on Hausjärven vuonna 1789 valmistunut kirkko. Se on Hämeen ainoa puinen ristikirkko. Rakennusmestarina oli kirkonrakentaja Martti Tolpo, joka on rakentanut myös maailman suurimman puukirkon Kerimäelle.




Tämä kirkko on Mommilan kirkko. Mommilan kirkko valmistui vuonna 1904. Se sijaitsee myös Hausjärven kunnassa Mommilanjärven rantamilla.




Mietin, että olisi kiva ottaa kuva kaikista Suomen kirkoista mutta niitä on niin paljon, että siinäpä vasta olisikin kova urakka. Pelkästään pääkaupunkiseudulla on lähes jokaisessa kaupunginosassakin oma kirkkonsa ja niitäkin on jo paljon. Ehkä kuitenkin kuvaan niitä kirkkoja mitä sattumalta tielle osuu tai ovat muuten kauniita ja merkittäviä.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kesäpäivän kuvia

Vehreää maalaismaisemaa helteisenä kesäpäivänä. Heinäkuiset kukkijat, purppuranpunainen maitohorsma ja kermanvalkoinen mesiangervo ovat miellyttävä näky rantaniityillä sekä peltojen ja teiden varsilla.










Mesiangervo on kukkiessaan ihastuttava. Näytti siltä kuin joku olisi käynyt laittamassa kukkapenkkejä sinne tänne mutta kyllä nämä ihan luonnonvaraisia olivat.