Kuva

Kuva

torstai 30. kesäkuuta 2016

Hehkuva taivaanranta

Olen taas tähyillyt taivaalle. Yö oli lempeä ja lämmin enkä malttanut mennä nukkumaan kun taivaanranta hehkui punaisena.








maanantai 27. kesäkuuta 2016

Nukkuuko meri?

Valokuvausoppaissa kehotetaan etsimään hyviä paikkoja missä voi käydä kuvaamassa samaa maisemaa eri vuorokauden ja vuodenaikoina. Olen kierrellyt siellä sun täällä mutta kovin montaa hyvää paikkaa en ole vielä löytänyt. Viime kertaisella kierroksella löysin kuitenkin muutaman näkymän, jota voin mennä uudelleen kuvaamaan toisenlaisen valon aikaan. 

Näitä hämärän yön kuvia katsellessa tuli hassu ajatus, että olen kuvannut nukkuvaa merta. Oli niin tyyntä ja suorastaan uneliaan rauhallista. Innostuin myös yömaisemista niin paljon, että haluan lähteä toistekin liikkeelle yöaikaan niin kauan kun vielä on valoisia öitä.










Hanhet olivat lähteneet uittamaan poikasiaan ihan useamman hanhiperheen voimin. 


lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hämärä ja hiljainen kesäyö

Mitä olisi juhannus ilman juhannuskokkoa? Taivas oli pilvessä ja oli siinä ja siinä, ettei tullut sadetta. Kokot paloivat silti kauniisti ja kesäyö oli hämärä ja hiljainen. Kolme kokkonäkymää kuvasin.








Mukavaa ja virkistävää juhannuksen aikaa!


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Hauskoja tuliaisia

Näitä sinivalkoisia astioita on ollut myynnissä jo kauan. Olen jokusen astian ostanut sieltä sun täältä ja etenkin reissuilla kun on tullut pysähdyttyä johonkin mukavaan pikku putiikkiin isompien teiden varrella. Olen hiukan heikkona tienvarsien myymälöihin ja jos vaan on ollut aikaa niin tokihan on pitänyt käydä tarkastamassa, ettei siellä vaan ole myynnissä jotakin ehdottoman välttämätöntä.

Nyt sattui mies käymään työreissulla ja toi tuliaisina näitä Kultakeramiikan astioita. Minulla onkin ollut huomattavaa vajausta juuri tarjoiluastioiden suhteen ja siihen tehtävään nämä ovat juuri sopivia. Ihan supisuomalaisia nämä eivät ole vaan valmistus kuulemma tapahtuu Virossa.




lauantai 18. kesäkuuta 2016

Vain hetki aikaa

Raikasta vihreyttä ja runsasta vehreyttä on kesä parhaimmillaan. Mehiläiset pörräävät kuumina kesäpäivinä kukasta kukkaan. Luonto hehkuu kukkaloistoa ja värejä. Kuvattavaa riittää yllin kyllin.

Olen yrittänyt vangita kuuman kesäpäivän tunnelmaa valokuviin mutta toistaiseksi aika vaatimattomin tuloksin. Helteistä ilmaa ja kuumuutta näyttää olevan vaikeampi saada kuviin kuin talvista kylmyyttä. Kuumuuden kyllä tuntee iholla ja kuulee heinäsirkkojen sirityksenä mutta miten sen saisi näkymään kuvissa kesän lämpönä?

Sitten keskipäivän aikaan pilvettömältä taivaalta paistava aurinko on liian kirkas ja latistaa maiseman. Valotuksellisesti parhainta kuvausaikaa on aamupäivisin ja iltapäivisin. Varjoisia kohtia kuvatessa onnistunee joskus paremmin kuin avoimen taivaan alla. Siinä tosin on ongelmana taivaan ja tummemman kohdan erilainen valottuminen. 

Siitä huolimatta kamera kaulaan ja menoksi heti kun sää sallii. Suomen suvi on lyhyt ja arvaamaton. Pitää yrittää ottaa kesästä kaikki ilo irti ennen kuin se taas karkaa syksyn viimojen tullen.




Hiukan on ollut ongelmia bloggerin kanssa viime aikoina. Asetukset eivät pysy kohdallaan ja muuta sellaista säätämistä. Onko muilla ollut ongelmia? Mukavaa viikonloppua!


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Historian hiljaista havinaa

Pyörin vielä Senaatintorin ympärillä ja aioin ottaa kuvia upean koristeellisesta Säätytalosta ja Suomen Pankin talosta kun kerran niillä nurkilla olin ja ne sijaitsevat aivan vieressä. Säätytalon edessä oli kuitenkin kaikenlaista kuvaan sopimatonta ja siksi kuva on rajattu vähän hassusti. Myös raitiovaunujen johdot olivat ikävästi edessä ja nekin halusin rajata kuvasta pois.




Säätytalo rakennettiin vuosina 1888-1890 säätyvaltiopäivien aatelittomien säätyjen kokoontumispaikaksi ja se otettiin käyttöön tammikuussa 1891. Sen suunnitteli arkkitehti Karl Gustaf Nyström. Talon julkisivua koristaa kreikkalaisen temppelin tuttu päätyaihe pylväineen. Päätykolmiossa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin vuonna 1903 valmistunut vertauskuvallinen pronssiveistossarja, jonka keskushahmo on keisari Aleksanteri I vahvistamassa Suomen lait ja oikeudet.

Nykyään Säätytalo on valtioneuvoston edustustila, jossa pidetään vuosittain satoja tilaisuuksia aina pienistä työryhmäkokouksista suuriin juhlavastaanottoihin. 




Suomen Pankin rakennuksen sijaan tyydyin kuvaamaan vain talon edessä olevan J. V. Snellmanin patsaan koska rakennuksen eteen tuli kuvauksellisesti häiritseviä huoltoautoja juuri silloin.

Johan Vilhelm Snellman oli suomalaismielinen filosofi, kirjailija ja sanomalehtimies. Hän korosti suomen kielen asemaa ja oman rahan saamista Suomelle. Pronssiin valettu patsas on Emil Wikströmin käsialaa. Jalustan ja muistomerkin ympäristön suunnitteli arkkitehti Eliel Saarinen. Patsas paljastettiin toukokusssa 1923 juhlallisin menoin.

Patsas vaurioitui jatkosodan pommituksissa helmikuussa 1944. Sirpaleiden vauriot on jätetty patsaan jalustaan suurpommituksen muistomerkiksi.

Valokuvaamisen lisäksi on kiehtovaa ottaa selvää eri kohteiden historiasta. Tavallisesti olen vain kävellyt ohitse sen enempää miettimättä ja pysähtymättä mutta nyt kun otan myös kuvia, haluan tietää kuvaamastani kohteesta enemmän. Esimerkiksi tuossa patsaassa olevat pommitusjäljet. En olisi ikinä arvannut, mitä nuo kolot siinä ovat.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Senaatintorin maisemissa

Tuomiokirkon portailta kuvasin edessä aukeavaa näkymää. Liikenne oli vilkasta, turisteja oli paljon ja turistibussit pyörivät Senaatintorin ympärillä vieden ja tuoden lisää ihmisiä kaiken aikaa.




Senaatintoria reunustavat julkiset rakennukset ilmentävät keskushallinnon, kirkon ja yliopiston asemaa 1800-luvun Suomessa. Valtakunnan ja pääkaupungin keskuksena aukiolla on vakiintunut kansallinen symboliasema. Senaatintori on Helsingin tunnetuimpia nähtävyyksiä ympärillä sijaisevine rakennuksineen.




Valtioneuvoston linna rakennettiin alkujaan Suomen senaattia varten. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti C. L. Engel ja se valmistui vuonna 1822. Se on näyttävä uusklassismin luomus korinttilaisine temppelipäätyineen, kupoleineen ja rakennukseen torilta johtavine porrassommitelmineen. Nykyisin siellä toimivat valtioneuvoston kanslia, oikeuskanslerin virasto ja valtaosa valtiovarainministeriötä.




Torin vastakkaisella laidalla on Helsingin yliopiston päärakennus, joka on yliopiston hallinnollinen keskus. Se valmistui vuonna 1832 ja on myös C. L. Engelin suunnittelema. Rakennuksessa on useita opetustiloja ja sen suurin sali on 700 paikkainen juhlasali.


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Helsingin tuomiokirkko

Helsingin tuomiokirkko on minulle kirkko, jota valokuvaan usein. Tavoitteeni on saada joskus oikein hieno kuva, sillä kirkko on mielestäni niin kaunis ja vaikuttava. Varsinkin mereltä päin katsottuna tuomiokirkko on oleellinen osa Helsingin maisemaa. Meri, taivas ja valkea kirkko näyttävät upealle.






Tuomiokirkko valmistui vuonna 1852 Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan. Kirkon uusklassisen tyylin esikuvana pidetään Pietarissa sijaitsevaa Kazanin katedraalia. Pohjaltaan kirkko on tasavartisen ristin muotoinen. 

Myöhemmin kirkkoon lisättiin E.B. Lohrmannin suunnittelemat kulmatornit sekä korkeiden pääportaiden (46 askelmaa) molemmin puolin sijaitsevat terassipaviljongit. Länsipaviljongissa ovat kirkonkellot ja itäpaviljonki toimii kappelina. Engelin jälkeen katolle pystytettiin myös 12 sinkkistä apostoliveistosta. Ne ovat maailman suurin yhtenäinen sinkkiveistoskokoelma. Kirkon ulkoseinää koristavien kipsireliefien aiheet kertovat Kristuksen elämästä.

Tuomiokirkon alkuperäinen nimi oli Nikolainkirkko rakennushankkeen aloittaneen tsaari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 kirkon nimeksi vakiintui Suurkirkko. Helsingin tuomiokirkoksi sitä on nimitetty Helsingin hiippakunnan perustamisesta vuodesta 1959 lähtien.






Nyt oli vähän hämärä ja pilvinen päivä, eikä kuvista tullut niin kirkkaita kuin olisin halunnut. Ja tuulikin oli aika kovaa ja kuvaamiseen vaikuttavaa. Kirkon sisäpuolta en kuvannut meneillään olleen tilaisuuden ja turistipaljouden takia.


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kesäillan taivas

Kesä tulikin sitten tällä kertaa yhtäkkiä ja kovalla rytinällä. On ollut niin paljon aurinkoisia ja helteisiä päiviä, etten ole mennyt normaaliin aikaan nukkumaan vaan olen odottanut illan viilenemistä taivasta ja auringon laskemista katsellen. Joinakin iltoina aurinko näkyi taivaanrannalla upeana punaisena pallona. En kuitenkaan kuvaa tohtinut ottaa, sillä se oli niin kirkas. Tässä sekalaisia kuvia iltojen näkymistä.