Kuva

Kuva

torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan... Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille ihanille lukijoille ja blogiystäville!




lauantai 17. joulukuuta 2016

Tomusokeria pelloilla

Eräänä aamupäivänä talvisessa hämärässä. Kuin kevyt tomusokerihuntu maiseman yllä. Olisin viipynyt pitkään näitä hiljaisia, unenomaisia näkymiä katsellen. Sitten iltapäivällä tihuutti jo vettä.








lauantai 10. joulukuuta 2016

Neljä kuvaa vuodesta

Sain hauskan haasteen sopivasti pimeiden iltojen iloksi Kukkia ja koukeroita-blogista sekä myös Kuvien tarinaa-blogista. Kiitokset molemmille!

Haasteen ohjeet ovat tässä:
"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää. Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä."

Tässä ovat minun neljä kuvaani eri vuodenajoista. Osa on jo blogissani ollutkin esillä. Kuvat ovat järjestyksessä kevät, kesä, syksy ja talvi.










Laitan haasteen eteenpäin seuraaville mukaville blogiystäville. Haasteeseen voi siis vastata jos se tuntuu kivalle ja kiinnostavalle. 

Mummo ja koira
Tuijan arkielämää, korttien tekoa ja käsitöitä
Sarin kotona
Tillariinan fotobox

Hyvää viikonloppua ja iloista joulun odotusta!


torstai 8. joulukuuta 2016

Talvi meren rannalla

Juuri nyt sataa vettä mutta tällaista säätä oli pari päivää sitten, jolloin kuvasin näitä merenrantamaisemia. Aurinko paistoi silloin vähän aikaa ja hyvin matalalta. Valo tuli jännästi ihan viistosti ja varjotkin olivat jotenkin erilaisia kuin kesällä.

Kuvissa näyttää siltä kuin veden päällä olisi ihan ohutta jäätä paikoitellen. Muuten en kuvista mitään erityisempää talvitunnelmaa huomaa vaikka oli hyvin kylmä ja useita asteita pakkasta. Kun aurinko paistaa tuohon hiekalle, niin sepä näyttääkin jopa lämpimälle. Jos en tietäisi, en arvaisi, että kuvat ovat joulukuulta.










Tänään on muuten Jean Sibeliuksen päivä ja suomalaisen musiikin päivä. Aloin ihmettelemään, että mikäs liputuspäivä nyt taas on, kun näin lipun salossa. Tämä on ollut liputuspäivä vasta vuodesta 2011 alkaen ja päiväksi valittiin Sibeliuksen syntymäpäivä. 

Pitäisiköhän tänään kuunnella vähän Sibeliusta? Tai vaihtoehtoisesti muuta suomalaista musiikkia. Jotakin reipasta ja iloista se voisi kuitenkin olla piristykseksi talven keskelle.


maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukuun joutsenia

Vielä oli muuan joutsenperhe paistattelemassa päivää ja ruokailemassa meren rannalla vaikka oli jo kirpakka pakkanen. Ne olivat enimmäkseen nokka kohti pohjamutia mutta aina välillä malttoivat nostaa päänkin. Kuvaajalla vaan oli selvästi huonommat ulkoiluvarusteet kuin joutsenilla. Sormet ja varpaat viilenivät ihan liian nopeasti. Siihen ongelmaan pitänee keksiä ratkaisu, sillä talvea on edessä vielä pitkälti.










Mutta oli aivan ihana yllätys päästä näin lähelle kuvaamaan. Olin luullut, että joutsenet ovat jo kaikki menneet mutta ne kuulemma lähtevät etelämmäs vasta kun talvi todella tulee ja on ihan pakko. Ei siis olekaan epätavallista nähdä niitä vielä täällä tähän vuodenaikaan.


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulua kotiin

On jo kiva laitella hiukan joulua kotiin. Ripustelin vähän jouluvaloja ikkunoihin ja innostuin ostamaan valaistun poron lipaston päälle. Poroja olisi ollut myytävänä isompinakin ja hetken jo mietin sellaisen sijoittamista parvekkeelle mutta siitä ajatuksesta kuitenkin luovuin. Ei sellainen jättiporo mahdu varastoon kesän ajaksi. 








Lapsuudenkodissani oli sellainen oranssinvärinen joulutähti. Ne olivat silloin kovasti muodissa. Meille ostin nyt kuitenkin valkoisen. Punaisia ja kullanvärisiä olisi myös ollut myynnissä. Hyvä, että tulin ostaneeksi tuon tähdenkin. Olen salaa kaivannut sitä ja nyt tuntuu, että olen saanut takaisin pienen palan lapsuuteni joulutunnelmasta. 


maanantai 28. marraskuuta 2016

Epäonnistuneita kuvia

Katselin huvikseni viime kesän kuvia ja valitsin sieltä viisi ei niin hyvää kuvaa. Aina ei kuvat onnistu ja suoraan sanottuna enemmän tulee niitä epäonnistuneita kuin onnistuneita kuvia. Nyt digikameroiden aikana on kyllä kiva, että kuvia voi räpsiä sieltä ja täältä huolettomammin ja sitten katsoa, että onnistuiko mikään. 

Mutta toisaalta, ehkä siitä huolettomuudesta on haittaakin. Ei tule niin tarkasti mietittyä ja sommiteltua kuvaa kun aina voi ottaa uusia ja uusia otoksia vaikka kuinka paljon, eikä se maksa mitään. 

Mikä näissä sitten on mielestäni vikana?




Tämä kuva on tylsä ja ehkä kontrastia lisäämällä tähän voisi saada enemmän elävyyttä. Tai sitten ei. Yritin saada rypsipellosta sellaista vaikuttavaa kuvaa minkä silmillä näin mutta kuvaan se ei tallentunut.




Tässä on kiva pieni koskiaihe mutta olen ottanut sen liian läheltä. Vähän väljempi rajaus olisi antanut kuvalle enemmän tilaa hengittää. Kuvasta ei myöskään käy ilmi, että mikä sillanpätkä siinä oikein näkyy.




Liian vähän valoa. Nappasin kuvan kiehtovan näköisestä rakennuksesta. En yhtään tiedä onko se yksityisasumus vai joku edustustila.




Olisi pitänyt nyppiä kuihtuneet kukanosat pois ennen kuvaamista. Eikä tarkennuskaan ole ihan kohdallaan.




Tylsyyden lisäksi valotus on pielessä tässäkin. Aurinko paistoi hyvin kirkkaasti ja minua kohden.

Mutta oppia ikä kaikki, kuten sanotaan ja harjoitus tekee mestarin. Ehkä. 

Nyt on tännekin taas satanut hitunen lunta. Pitäisi ehtiä ulos kuvaamaan päivänvalolla mutta en tiedä koska siinä onnistun. Onneksi päivät alkavat jo heti joulun jälkeen pidentyä ja kevättä kohti sitten taas mennään.


perjantai 25. marraskuuta 2016

Ostanko vai enkö osta?

Tuolla ulkona on nyt niin paljasta ja synkkää. Sataa ja tuulee ja tuntuu, ettei päivä valkene ollenkaan. En osannut päättää kumman sävyisestä kuvasta pidän enemmän, joten laitanpa näytille molemmat. Nyt ei paljon voi kameran kanssa ulkona juoksennella kun sataa ja tihuuttaa vähän väliä. Pitää keksiä muuta puuhaa. 






Mutta ehkei kuitenkaan shoppailua vaikka tänään on "osta paljon alennuksella black friday". Samaan aikaan on myös "älä osta mitään" päivä. Hauskasti osuu samalle päivälle kaksi vastakkaista tempausta. Katselin netistä näitä alennuksia ja tulin siihen tulokseen, että taidan mieluummin viettää älä osta mitään -päivää. En oikeastaan juuri nyt tarvitse paljon mitään ja ne mitä tarvitsisin, eivät ole alennuksessa.

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!


tiistai 22. marraskuuta 2016

Blogger Recognition Award-tunnustus

Keskelle sateista ja pimeää marraskuuta tuli hauska ilonpilkahdus kun sain Blogger Recognition Award-tunnustuksen yrtteihin ja niiden monipuoliseen käyttöön perehtyneeltä Yrtteilijältä Yrtteily-blogista. Lämpimät ja ilahtuneet kiitokseni!


blogger-tunnustus


Palkinnon sääntöjen mukaisesti kerron aluksi kuinka tulin aloittaneeksi bloggaamisen.

Olin pyöritellyt 
 ajatusta bloggaamisesta jo jonkin aikaa kun olin lueskellut muiden hauskoja ja kiinnostavia blogeja. Lopulta sitten itsekin ryhdyin tuumasta toimeen. Pääasialliseksi aihepiirikseni valitsin sen mikä on juuri nyt sydäntäni lähellä eli valokuvauksen. Haluan kuvata kaikkea kaunista. Luontoa, maisemia, eläimiä, rakennuksia mutta myös arkista elämää.

Mitä ohjeita antaisin aloitteleville bloggaajille?

Tee itsesi näköinen blogi. Kerro asioista, jotka ovat sinulle itsellesi tärkeitä ja joista olet kiinnostunut. Blogin ulkoasu saisi olla selkeä ja kirjaisinkoko riittävän iso. Myös tekstin näkyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota.

Sitten nimeäisin seuraavat 10 ihastuttavaa ja mielenkiintoista blogia Blogger Recognition Award-tunnustuksen saajiksi.

Metsäntyttö
Vanha Virsi
Liiolii
Ilo elää
Ritvan elämää
Aromia Elämään
Viherhattutäti
Askartelin itte
Sano se kukkasin
Käsityökaista

Alla on Blogger Recognition Award-mainintaan liittyvät pelisäännöt.

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi 


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Tyylikäs kentiapalmu

Toteutin erään pienen mutta tosi pitkäaikaisen haaveeni. Olen vuosikausia suunnitellut ostavani ison, lattialle asetettavan kentiapalmun. Aina on ollut jotakin tärkeämpää, liian ahdasta, väärä vuodenaika tai jotakin muuta estettä. Mutta nyt osui kaikki kohdalleen ja muuan kentiapalmu (howea forsteriana) muutti meille.




Kentiapalmu on kotoisin pieneltä Lord Howen saarelta Australiasta. Meillä pohjoisessa se on suosittu huonekasvina mutta etelämpänä sitä käytetään paljon puutarhakasvina, sillä se sietää ajoittain pientä pakkastakin. Se on hidaskasvuinen palmu, joka luonnossa kasvaa noin 10 metriä korkeaksi.

Kentiapalmu pärjää vähäiselläkin valolla mutta runsas hajavalo on sille mieluisin. Sitä tulisi kastella säännöllisesti niin, että pintamulta saa hieman kuivahtaa kastelukertojen välissä. Talvikaudella voi kastella vähän vähemmän. Lannoitetaan keväästä syksyyn muutaman viikon välein. Talvella ei ollenkaan. Sitten luin myös sellaisen neuvon, että kentiapalmua ei saa leikata ollenkaan ja kuolleet lehdetkin voi poistaa vasta, kun ne ovat ihan kellastuneet.

Näillä ohjeilla koetan nyt onnistua tämän uuden huonekasvin hoidossa. Saa nähdä kuinka käy.


maanantai 14. marraskuuta 2016

Viileitä tunnelmia

Vähän talvisen ja tuulisen iltapäivän viileitä tunnelmia. Kylmää vettä, lunta, jäätä ja sorsapariskunta.










Olen aina tykännyt valokuvaamisesta mutta nyt kun vihdoinkin olen saanut kunnollisen kameran olen aivan onnesta soikeana. Viettäisin mieluiten kaiken aikani kameran kanssa kuljeskellen jos se vaan olisi mahdollista. Enkä malttaisi olla kotona ollenkaan vaan haluaisin lähteä jonnekin katsomaan mitä voisin tällä kertaa kuvata. 

Suomea olen kolunnut ristiin rastiin jo ennenkin mutta nyt kamera kaulassa yritän tehdä uutta kierrosta. Ulkomaillekin alkaa tehdä mieli ihan toisella tavalla kuin ennen. Etenkin silloin kun katselen muiden ottamia hienoja kuvia maailmalta. 

Kunhan tässä nyt vaan haaveilen. Ei sentään ihan vielä ole pakko lähteä merta edemmäs kalaan vaan kyllä lähiseudullakin riittää vielä paljon kuvattavaa. Myös kameran tekniikassa riittää haastetta ja opittavaa. 


torstai 10. marraskuuta 2016

Silkkaa shoppailua

"Ja vaatetta kai tarvitsee myös rosvo lämpimikseen ... " lastenlaulun sanoin, shoppaillakin välillä täytyy. Turkkia en siepannut mutta muutaman puseron löysin. Aivan liian paljon on tarjolla polyesteri-viskoosi vaatteita, joita en mielelläni osta. En tarkene millään niin heppoisilla vaatteilla talvella.

Kuvan kaikki muut puserot ovat pääasiassa puuvillaa mutta vaaleansinisessä poolossa on puolet villaa, mikä miellyttävä yllätys. Nappasin sen heti mukaani kun moisen ihmeen löysin. 




Oikein mukavaa loppuviikkoa ja isänpäivää kaikille ihanille blogini lukijoille ja muillekin vierailijoille!


maanantai 7. marraskuuta 2016

Talvi tuli

Talvi sitten tuli. Lunta, hämärää, ajoittaista lumipyryä ja pakkasta. Oli melkoisen sakea lumipyry hetkeä aiemmin ja sitten selkeni sen verran, että sain kuvattua vähän talvista merinäkymää Töölön rannasta.

Nyt kun siirryttiin takaisin normaaliin aikaan ( mikä on oikein mainiota ja tervetullutta) niin pimeä tulee jo niin äkkiä, että kuvaukseen sopivaa valoisaa aikaa on kovin vähän. Ja tulihan talvi liian äkkiä muutenkin. Olisin mielelläni kuljeskellut kuvaamassa vielä syksyisiä lumettomia maisemia. 

Tämä hämäryys kyllä houkuttaa hankkimaan lisää valoja kotiin. En ole vielä jouluvaloja laitellut mutta eiköhän nyt jo voisi. Naapureilla on jo kivoja valoketjuja ja koristeita parvekkeilla ja ikkunoissa.








tiistai 25. lokakuuta 2016

Munkkiniemen rantaa ja Tamminiemeä

Vieläkö muistamme Tamminiemen ja Urho Kekkosen? Olin Munkkiniemen rannassa kuvaamassa ja samalla osui kuvaan myös tämä hienon näköinen rakennus, jonka hetken mietittyäni tunnistin Tamminiemeksi. 

Tamminiemen huvila on ollut kolmen presidentin, Rytin, Mannerheimin ja Kekkosen virka-asunto. Nykyisin se on Urho Kekkosen museo ja avoinna osan viikkoa. Olen käynyt siellä museossa joskus aikoja sitten ja kyllähän se oli kiinnostava ja hyvin pystyi kuvittelemaan sen ajan merkkihenkilöt sinne keskustelemaan.




Sitten niitä merenrantakuvia. Oli jo ilta, joten hämäriä ja vielä hämärämpiä kuvia sain. Avomerta ei Munkkiniemestä pääse näkemään vaan eri saarien välistä merenlahtea vain.














torstai 20. lokakuuta 2016

Valokarnevaaleilla

Syksy alkaa olla aika hyvässä vauhdissa ja viileääkin jo on vaikka vielä päivällä aurinko mukavasti lämmittääkin. Jotakin kivaa pimeneviin iltoihin piti keksiä ja niinpä kävimme pienen seurueen kanssa huvittelemassa valokarnevaaleilla Linnanmäen huvipuistossa. 

Olin mielestäni pukeutunut lämpimästi mutta varpaita alkoi kylmiä liian nopeasti. Tämä on nyt taas sitä vuodenaikaa, että vaatetta saa päällensä pukea reippaanlaisesti. Mutta hauskaa oli ja popcornit maistuivat aivan ihanilta.


















Valokarnevaalit ovat vielä meneillään 22.10 asti, jos kiinnostaa käydä katsomassa.